keskiviikko 24. tammikuuta 2018

tiemme vie... ensimmäinen osa "suunnitelmia ja toimintaa"

Kertojan näkökulma:
On aurinkoinen ja kesäinen aamu. Linnut laulaa ja melkein kaikki nukkuvat.

Perheen äidin eli Evan näkökulma:
Herään auringon säteisiin. Nousen sängystämme ja vaihdan vaatteeni. Menen alakertaan laittamaan aamupalaa. Keitän puuroa ja haen kellarista hillahilloa ja mansikkahilloa ja laitan ne pöytään. Sitten katan pöydän, hyräilen samalla. Keittiöön tupsahtaa Victor. "Kävisitkö herättämässä lapset?" ehdotan. Victor nyökkää ja lähtee herättelemään lapsia. Pian istumme jokainen syömässä aamupalaa.

Aprilin näkökulma:
Syön puuroa hillahillon kanssa. "Olemme olleet jo kauan kotosalla", isä aloittaa. "Mitä tarkoitat?" äiti kysäisee. "Että eikö meidän ole aika jo alkaa lähtemään joka vuotiselle purjehdusretkelle?" isä ehdottaa. "Joo! Lähdetään jo tänään", ehdottaa siskoni Astrid. "No ei varmanakaan lähdetä", vastasin Aprilille. "Miksi ei?" Astrid kysyy. "Ensin pitää suunnitella ja sitten vielä pakata", vastasin. "Mitä jos lähtisimme huomenna?" isä ehdottaa?" isä ehdottaa. "Sopii minulle, mutta sitä ennen meidän pitää leipoa ja valmistaa evästä mukaan", äiti muistuttaa. "Minä voin auttaa, ja varmastikin Astrid", vastaan äidilleni. "Sepä mainiota", äiti vastaa ehdotukseeni. Hymyilen. "Ja sillä aikaa minä ja isä voitaisiin katsoa että minne lähdetään", Olof edottaa isälle. "Käy. Mutta nyt pistetään sitten töpinäksi", isä sanoo ja vie lautasensa tiskiin.

Astridin näkökulma:
Joudun auttamaan äitiä ja siskoani Aprilia leipomaan ja valmistamaan evästä. "Mitä me otetaan mukaan?" kysyin äidiltä. "Meidän täytyy leipoa sämpylää, ja limppua. Mukaan täytyy myös tehdä perunamuussia ja lihapullia. Jonkun meistä pitää käydä ostamassa hedelmiä, maitoa, lihaa ja jotain mysliä. Olisi myös hyvä jos valmistaisin mukaan ison satsin puuroa ja hilloa", äiti luettelee. "Voin käydä ostamassa niitä asioita", ehdotan sillä en jaksa jäädä keittiöön. "Ota tuosta kori ja jotain millä aiot maksaa ostoksemme", äiti sanoo.

Olofin näkökulma:
Isä ottaa kartan esille. "Mitä jos lähtisimme tuonne päin mutta merten reittiä. Emme ole koskaan ennen käyneet siellä", isä ehdottaa. "Sopii", vastasin. "No, sehän oli helppoa", isä sanoi. "Sitten meidän täytyy tehdä lista siitä mitä mukaan pakataan. "Tarvitaan ainakin onget", muistutin. "Joo. Sitten tarvitaan myös onkeen matoja", isä ehdotti. "Minähän voisin  mennä etsimään jo niitä matoja niin sinä voit sillä aikaa tehdä listaa", innostuin.


Tässä oli sitten tämän tarinan ensimmäinen osa. Toivottavasti piditte♡

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

iltaisin-mietteitä 10.6

10.6.2020 klo. 19.54 Hyvä minä! Selvisit asiasta, josta et ollut varma selviäväsi. Asiasta, josta uskoit vain muiden itseäsi epäi...