Olofin näkökulma:
Kävelemme veneellemme päin, jokaisella vatsa täynnä. Kannan reppua jossa on vaatteita, kädessäni on laukku täynnä uimavaatteita, kuten pyyhkeitä, uimavaatteita, snorkkeleita ja kellukkeita. Aurinko kimmeltelee pikkusiskoni eli Aprilin sileällä tukalla. Saavumme laiturillemme, kävelemme pienen matkan jotta olisimme veneemme kohdalla. Alamme asettelemaan reppujamme ja laukkujamme veneeseemme. Kun kaikki oli valmista oli aika nostaa purjeet ylös. Tuulta ei ollut paljoa vaan sopivasti.
Astridin näkökulma:
Vihdoin matkalla, matkalla kohti seikkailuja. Tuuli oli tyyni, tylsän tyyni. Omaan reppuuni olin pakannut muutaman jännittävän kirjan seikkailuista. Mutta en aikonut lukea vielä, seikkailu olisi vasta edessä. Isäni näytti Olofille miten karttaa käytetään, minä osasin sen jo tarpeeksi hyvin. Äiti nukkui päiväunia, kun taas April kutoi. "April?" kysyin. "Niin?" vastasi April. "Mitä kudot?" kysyin tylsyydestä. "Villasukkia", vastasi April samalla kun hän kutoi. "Nythän on kesä. Eli lämmin, eli ei tarvitse villasukkia", naurahdin. "Ei voi koskaan tietää milloin tulee kylmä tai myrsky", April vastasi kysymykseeni. Huokaisin.
Victorin näkökulma:
Ohjasin venettämme. Räpsäisin silmäluomiani vasta silloin kun oli pakko. Katseeni kolusi merta etsien saarta jossa yöpyä. Horisontissa näkyi pini pilkka maata, joka lähemmäksi tultuamme kasvoi ja kasvoi. Taivas alkoi täyttyä tummilla pilvillä.
Aprilin näkökulma:
Lepään, hetken. Leponi keskeyttää pisara, pieni vesipisara. Katson taivaalle. "Alkaa satamaan ehkä myrskyämään! Mitä me tehdään?!" hätäännyin. "Vähän siistiä! Myrsky ja vesisade!" Astrid innostuu. "Onneksi kohta ollaan saarella", rauhotun. Astrid on innoissaan, itse pelkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti