Evan näkökulma:
Yritän pysyä rauhallisena, vaikka vaikeaa se onkin. Tunnen käärmeen nahkan jaloissani, se tuntuu suomuiselta mutta ei kuitenkaan limaiselta. En tiedä mitä tekisin. Kuolisinko? Tappaako tämä käärme minut? Rutistaa kaulasta ja... ei, ei, ei niin voi tapahtua. Pakko minun on hengissä pysyä, keinolla millä hyvänsä. Minua alkaa aivastuttamaan. "Ah, ah, atsjuuu!" aivastan. Käärme hellitti säpsähdyksestään hieman. Hyppäsin puusta alas, alas tuntemattomaan.
Lähdin juoksemaan pakoon, siltä varalta että käärme seuraisi minua. Huomasin polkuni muuttavan yhä pienwmmäksi ja pienemmäksi. Sitten tajusin, juoksin väärään suuntaan. Käänsin askeleeni, jouduin ohittamaan puun jossa käärmeen kohtasin. Puu sai minulle kylmät väreet, jotka viilsivät koko kehoni. Näin edessäni vihdoin rantaa. Juoksin veteen, vaatteet päällä. Ihanaa, olen turvassa ja ennen kaikkea hengissä.
Victorin näkökulma:
Katson hämilläni vaimoani, joka äsken polskahti veteen vaatteet päällä. Hän sukelsi ja nousi takaisin veden pinnalle, sitten hän katsoi meitä hämillään. Raotti suutaan ja kysyi: "Mitä?". "Ei mitään", kuulin Aprilin vastaavan äidillensä. "Missä sä muuten olit?" kysyi Olof heti Aprilin vastauksen jälkeen. "Meidän täytyy lähteä pois täältä, täällä on vaarallista", sanoi joku perheestäni mutta kuka?
Juup, elikkäs tässä oli piiiitköstä aikaa uusi osa tätä tarinaa. Joten toivittavasti
piditte.💞 Tähän loppuun jäi teille pieni pähkinä purtavaksi, eli kuka sanoi viimeisen vuoropuhelun. Arvauksia saa heittää, ja mielellään myös heittäkää. Mutta joo.
♡♡♡♡♡♡♡♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti