keskiviikko 13. joulukuuta 2017

haaveita ja... yhdeksäs osa

Minjan näkökulma:
Kävelin kadulla, kohti sairaalaa tapaamaan Maxia. Olin juuri tullut harjoituksistani. Kädessäni oli pahvimukissa kahvia. Join sitä samalla kun suuntasin sille sairaalalle päin. Pian puhelimeni soi, Max soittaa. Vastaan. "Moi. Oliko sulla jotain asiaa, oon tulossa juuri sinne päin?" vastasin puheluun. "Iinan kone alkoi piippaamaan ja sitä tultiin elvyttämään ja", Max sanoi. "Mitä sille kävi?" kysyin huolestuneena. "No se selvisi hengissä", kuulin Maxin sanovan. "No hyvä, mutta nähdään kohta?" kysyin Maxilta. "Joo. Moi", hän sanoi ja lopetti puhelun.

Mintun näkökulma:
En jaksanut panostaa vain kouluun, halusin tehdä jotain houkuttelevampaa, kiinnostavampaa. Sitten keksin sen, sen mihin voisin panostaa. Päätin aloittaa bloggaamisen, jos siitä vaikka tulisikin jotain. Otin läppärini ja aloin luomaan blogiani. Samalla myös suunnittelin esittelyäni, halusin että siinä olisi minun kuvani, faktoja musta ja blogi-ideoita. Olisin sellainen lifestyle bloggaaja. Bloggaisin muodista, resepteistä, ideoista, ja omasta arjestani. Pulppusin ideoita ja olin onnellinen.

Maxin näkökulma:
Näin sängystäni että Iina olisi herännyt, mutta annoin lääkäreiden tutkia hänet rauhassa. Huoneeseemme koputettiin ja sisään astui Minja. "Miten menee?" hän kysyi."Ihan hyvin. Iina heräsi äsken ja tällä hetkellä häntä tutkitaan", sanoin, hieman tylsistyneenä. "Ootteks te päässet jo juttelemaan?" kysyi Minja. "Pari sanaa", vastasin. Juttelimme hetken Minjan kanssa kunnes lääkäri antoi luvan että voisin mennä Iinan luo. Pyysin Minjan odottamaan hetken. Menin Iinan luo, suutelimme. "Mulla on ollut ikävä sua", kuiskasin. "Mullakin", Iina vastasi. Suutelimme, taas.

Mintun näkökulma:
Loin äsken blogini. Ja nyt kirjoitan esittelyä itsestäni. En malta odottaa että pääsen julkaisemaan aivan ensimmäisen blogitekstini. Puhkuin innosta. Näpyttelin reipasta tahtia kirjainta kirjaimen eteen. Kun olin valmis korjasin pari kirjoitusvirhettä, lisäsin pari hymiötä ja aloitan kuvan valitsemisen koska en jaksanut ottaa uutta kuvaa. Löysin oikean kuvan, se oli paras kuva kuvarullaltani. Mutta ei, siinä mulla on likaiset hiukset ja huonovaloitus. Entä nuo vaatteet, pitävätkö muut siitä? Onko mulla mitään järkeä tässä blogijutussa? Entä jos minä vain poistaisin tämän ja antaisin asian olla?


Tässä oli tämmöinen osa, toivottavasti piditte siitä💗 xoxo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

iltaisin-mietteitä 10.6

10.6.2020 klo. 19.54 Hyvä minä! Selvisit asiasta, josta et ollut varma selviäväsi. Asiasta, josta uskoit vain muiden itseäsi epäi...