haaveita ja... kuudes osa

Minjan näkökulma:
Tunsin syyllisyyttä, mutta päätin yrittää korjata virheeni. "Olen Maxin sisko. Kommentit jotka tähän kuvaan tuli minulta olivat vahinkoja.", näin vastasin Iinan kommenttiin. Poistin myös edelliset kommettini. Jatkoin puhelimella oloani. Pian puhelimeni kilahti ilmoituksen ilmoituksestsa. Ilmoitus oli muistutus että minun täytyisi lähteä Lumikin harjoituksiin.

Mintun näkökulma:
Makoilin sängylläni. Minjalla olisi Lumikki ykkösenä, ja Maxilla Iina uskoisin. Mutta mikä on MINUN ykköseni. Ei minulla ole mitään mihin voisin panostaa 196%. Laskin puhelimeni yöpöydälleni. Päätin, että voisin panostaa kouluun, mutta en väkisin. Aloin tekemään perjantaina saaneita läksyjäni. Avasin matematiikan kirjani, ja aloin tekemään tehtäviä. Tehtävien tekoa häiritsi vain keväinen vesisade, joka rummutti ikkunanpeltiä.

Maxin näkökulma:
Istuin Iinan vieressä, bussissa. Olimme matkalla keskustaan. Juttelimme kaikesta, esimerkiksi siitä naurettavasta somehässäkästä. "Oletsä onnellinen?" kysyin Iinalta. "Olen. Mä olen onnellinen just tässä enkä haluis olla missään muualla", Iina sanoi, ja suuteli minua. "Meän pysäkki", Iina sanoi ja irrotti turvavyönsä, jo valmiiksi. Bussi kuitenkin ajoi ohi, ja pian kuulin kauhean tömähdyksen, ja sitten nukahdin tai tulin tajuttomaksi tai...


Mitä tapahtui? Vai tapahtuiko mitään? Sen saat selville ensi osassa😉