Minjan näkökulma:
"Anteeks. Mun täytyy mennä", sanoin ja juoksin pukuhuoneeseen. Vaihdoin vaatteet ja menin sairaalalle. "Mikä on tilanne?"kysyin kun olin saapunut paikalle. "Emme tiedä", isä sanoi. Istuuduin odottamaan. Tuijotin Maxin ovea jos sieltä tulisi kukaan mutta ei tullut. Odotin tunnin, ja toisenkin. Pian Maxin huoneen ovi aukesi, luoksemme käveli lääkäri joka kertoi Maxin tilanteen, muta se tieto meni ohi minulta. Ainoa tieto joka minulta ei mennyt ohi oli se että pääsisimme katsomaan Maxia, hänen huoneeseensa.
Maxin näkökulma:
Olin hereillä, kai. Silmäni olivat kuitenkin kiinni. Missäköhän olen kun avaan silmäni. Päätin kurkistaa varovasti. Näen kaksi nuorempaa tyttöä, ja yhden vanhemman naisen. "Iina. Ootsä elossa?" kuiskasin. "Kuka Iina?"kysyi yksi hahmoista. "Maxin tyttöystävä", sanoi taas yksi niistä nuoremmista tytöistä. Aloin vähitellen hahmottamaan ketkä minua katsoivat. Minua katsoivat äiti, Minja, Minttu, isä ja joku lääkäri. "Missä Iina on?" kysyin uudestaan. "Iina on leikkauksessa", lääkäri sanoi. "Ei kai mitään vakavaa?" kysyin. Lääkäri kertoi miksi Iina oli leikkauksessa ja kertoi myös että pääsisin leikkauksen jälkeen kun Iina on siirretty samaan huoneeseen missä olen niin katsomaan häntä hänen sänkynsä vierelle.
Maxin näkökulma:
Tuijottelin Iinan sänkyä, odottaen että hän heräisi. Perheeni oli mennyt syömään. Haaveilin Iinan ja minun tulevaisuudesta, mutta minua pelotti se että mikä on Iinan kunto kun hän herää. Jatkoin tuijottelua ja haaveilua. Mutta yhtä-äkkiä Iinan vieressä oleva kone alkoi piipata ihan niin kuin jossain elokuvassa kun joku kuolee. Huoneesen tuli sairaalaan työntekijöitä kai elvyttämään häntä. Minua jännitti, tai oikeastaan pelotti mitä Iinalle käy.
Tässä tämä osa. Saa nähdä mitä Iinalle käy?😉 Se selviää ensi osassa, ja sitä odotellessa voit käydä vaikka lukemassa ja tutkailemassa minun blogiani♡ ps. Jos teillä on blogiteksti toiveita niin niitä saa ehdottaa kommenteissa😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti