tiemme vie... 12. osa "huokauksia ja kirkumisia"

Aprilin näkökulma:
Lopetin suudelman, en tylysti vaan niin että haluisin jatkaa mutta ensiksi pitäisi vaihtaa paikkaa. "No?", Miro kysyi. "Tule", vastasin salaperäisesto ja hymyilin. Vaikka, ei minun hymyni varmaan edes näkynyt tässä pimeydessä. Menimme hakemaan lyhdyn ja sytytimme sen. Jatkoin kävelemistä kohti metsää. Tunsin Miron käden joka tarttui omaani, se tuntui ihanalta.

Menimme syvemmälle metsään, niin ettei meitä näkynyt rannalta eikä me nähty rannalle. Pydähdyimme. Suutelimme. Jatkoimme suutelua. Tämä on se hetki johon haluan jäädä loppuelämäkseni. Suutelimme pitkään. "Mä rakastan sua, April", Miro sanoi. "Ja mä sua", vastasin Mirolle. "Mä rakastin sua jo rannalla, silloinkin kun olimme ihan vain hiljaa", Miro  jatkoi.

Astridin näkökulma:
Rick nosti minut istumaan rantahiekalle. Ennen sitä hän oli kipsannut jalkani, se oli ainoa paikka joka minulla oli murtunut, niin hän sanoi. Silti mietin miksi olin ollut tajuton, ehkä saisin tietää sen myöhemmin. Olof istui nuotiolla, paistoi kalaa. Äiti hääräsi vieressä, ja isä oli uimassa. Ilta oli pimeä ja viileä, silti isä oli uimassa. Uiminen virkisti kuulemma häntä, en kyllä ihmettele.

Rantahiekalla istuskelu tuntui tylsältä, koko elämä tuntui tylsältä, vaikka äsken luulinkin taistelevani hengestäni. Rick istuutui viereeni. "Onko kipuja hän kysyi", hän kysyi. "En tiedä", huokaisin. "Miten niin et tiedä?" Rick kysyi. "En vain tiedä", vastasin. "Haluisitsä tehdä jotain?" hän kysyi pirteästi. "Ai, juosta rannalla?", sanoin. "No ainahan sä voit haluta, mutta tarkoitinkin vaikka pelata korteilla", Rick ehdotti. "En mä tiedä, mä on ehkä vähän väsynyt. Kysy Aprililta, tai Olofilta, tai veljeltäsi", sanoin.

Aprilin näkökulma:
Seisoimme pitkään, katsellen toisiamme. Olimme lähekkäin, tunsin jonkun tai jonkin kietoutuvan meihin, en välittänyt. "Älä säikähdä, mutta täällä on käärme", Miro sanoi yhtä-äkkiä. "Heh heh, hyvä vitsi", sanoin ja naurahdin. Tunsin jonkun kietoutuvan meihin tiukemmin. "Se ei ollut vitsi", Miro sanoi, mutta olin kyllä ymmärtänyt, ja kiljaissut vahingossa: "Iik!!".


Tässä tällainen osa tällä kertaa, seuraavaa odotellessa, ootte ihania<3