Aprilin näkökulma:
Heittäydyn sänkyyni, käsi kädessä Miron kanssa, olen onnellinen. Olen kotona perheeni, Miron ja hänen veljensä kanssa. Tuntuu kuin maailma kohtelisi meitä kultahansikkain. Miron katsoo minua, hymyillen, onnellisesti. Tunnen itseni niin kevyeksi että voisin leijailla Miron kanssa pilvillä taivaalla.
"Arvaa mitä?" Miro kysyy minulta, katsoen suoraan minuun sisimpääni. "No?" vastasin kysyen hymyilemällä. "Mä rakastan sinua", Miro sanoi ja suuteli minua. Suudelmamme oli kaikista muista suudelmistamme parhain, sillä nyt meitä ei häirinnyt yhtään mikään. Uskokaa tai älkää, Astrid ja Rick taitaa olla hieman pihkassa toisiinsa.
Olofin näkökulma:
Kotona taas, äiti tekee lihapullia, niitä mulla onkin ollut jo vähän ikävä. Nyt kun olemme kotona, niin mitäköhän alkaisin tekemään. Kesä on lämpimimmillään, taivaallakaan ei näy ikkunasta kurkistettuani pilven hattaraakaan. Nyt tiedän! Kilometrin päässä on hattarakoju, jossa kesätöissä on aika mukavan oloinen tyttö, Anna. Voisin lähteä tapaamaan häntä. Vaihdan vaatteeni sinivalkoiseen T-paitaan ja puen shortsit. Tästä voi alkaa unelmien kesäni, tai no, se on varmaan jo alkanut!
Astridin näkökulma:
Rick kantaa minut huoneeseeni. En jaksa olla hänelle enään kärttyinen. "Haluaisitko viedä minut ilta-auringolle piknikille tänään tai huomenna?" kysyin hymyillen. "Tottakai!" Rick huudahti. Vaikuttaa kuin Rick olisi kiinnostumut minusta, ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin olenhan minäkin kiinnostunut Rickistä. Hymyilen hänelle kiitokseksi.
Viktorin näkökulma:
Kotona olo tuntuu tällä hetkellä melkein seikkailulta, sillä pitää varoa siivouskärpäsen pistoa, eli sitä että rakas vaimoni Eva pakottaa pian minutin siivoamaan. Toisaalta, kyllä minä oikein mielelläni häntä autankin. Asia jota minulla on ollut ikävä, kun olemme olleet reissussa, on hänen leipomiset ja kokkailut. Kyllä Eva osaa reissussakin kokkailla, mutta kotona hän vie sen aina uudelle levelille. Nyt pääsen omalle rantakalliolleni kalastamaan, jonka jälkeen Eva tekee kaloistani maailman parhaita kalaruokia, tämä on onnea.
Evan näkökulma:
Kotona on ihanan paljon tekemistä, tätä olen odottanut. On puutarhanhoitoa, siivoamista, ruoan laittoa, leipomista, marjojen poimimista ja kaikkea kodin ihania askareita. Olen onnellinen, kun perheeni on onnellinen, ja tällä hetkellä aurinkokin tuntuu paistavan vain onnen säteitä. Elämä on ihanaa, jos siitä sellaisen halua ja tekee. Kaikki on itsestään kiinni loppujen lopuksi. Tätä on onni, onnellisuutta.
Tässä on nyt tämän tarinan viimeinen osa. Eihän sitä tiedä jos joskun myöhemmin teen tästä toisen kauden, mutta nyt katseet kohti uusia tuulia ja tarinoita. Sillä uusi tarina on tulossa, ja pian sen ensimmäinen osakin. Ihanaa viikonloppua!♡
ps. huomasiko kukaan että Viktorin nimi oli tarinan alussa Victor ja nyt hänen nimensä sitten on Viktor?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti